Käytämme evästeitä sisällön ja mainosten räätälöimiseen, sosiaalisen median tukemiseen ja kävijämäärän analysoimiseen.
Julkaistu 30.11.2021 09:24
”Terä upposi niskaan”, alkaa Heikki Valkaman ensimmäinen dekkari. Olen ottanut Pallokalan aamiaiselle, sillä tänään minulla on tilaisuus kuulla Heikiltä kirjailijan työstä ja kokeilla itsekin kirjan juonen suunnittelua.
Koska Heikki on työskennellyt jo ennen ensimmäisen kirjansa julkaisemista toimittajana, hänelle oli tuttua kirjoittaa ja hakea tietoa työkseen. Kirjaan päätyykin lopulta vain jäävuoren huippu siitä tietomäärästä, jonka kirjailija teostaan varten selvittää. Samalla kun pääsee itse sukeltamaan johonkin maailmaan, josta haluaa oppia lisää, pääsee jakamaan tietoa jännittävällä ja viihdyttävällä tavalla myös kirjaa lukeville”, Heikki kertoo.
Kirjoittaminen on raakaa työtä. Tiedonhaun lisäksi se vaatii myös valtavasti aikaa ja mahdollisuuden keskittyä kirjoittamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä. Silloin voi päästä flow-tilaan, jota Heikki kuvailee yhdeksi kirjoittamisen palkitsevimmista puolista. Vaikeinta puolestaan on hänen kokemuksensa mukaan kirjan aloittaminen. Heikillä oli aloittaessaan valmiina synopsis, jossa oli hahmoteltu kirjan juonen pääpiirteet. Tapahtumien yksityiskohdat, kuten tarkka loppuratkaisu, selvisivät kuitenkin kirjailijallekin vasta kirjoittaessa.
Toisinaan kirjailija törmää kesken kirjoittamisen ongelmaan, johon jää jumiin. Tällainen voisi olla vaikkapa väärässä paikassa oleva henkilö. Kun niin käy, Heikki kertoo esittävänsä itselleen avoimia kysymyksiä, joita aivot jäävät työstämään. Vastaus voi putkahtaa mieleen vaikka saunoessa. Joskus ratkaisun oivaltamiseen auttaa myös jonkun ihan toiseen aiheeseen liittyvän kirjan lukeminen.
Kun kirjan käsikirjoitus sitten on valmis, kannattaa pyytää siitä kommentti ennen sen lähettämistä kustantamoihin. Yleensä sanotaan, ettei kotikriitikko ole se paras lukija, joten jos sopivaa lukijaa ei lähipiiristä löydy, on myös olemassa käsikirjoituksen kommentointia tarjoavia yrityksiä.
Käsikirjoituksen lähettäminen kustantamoille on kirjailijalle jännittävä hetki, onhan hän juuri tarjonnut henkilökohtaisen teoksensa toisten arvioitavaksi. Mikäli kustantamossa kiinnostutaan käsikirjoituksesta ja päätetään lähteä tuottamaan siitä kirjaa, ei työ suinkaan ole ohi. Heikki kertoo tehneensä ensimmäisestä kirjastaan viisi versiota. Kustannustoimittaja auttaa kirjailijaa niin tekstin kuin sen sisällönkin kanssa, mutta kirjan kustantamiseen osallistuu lukuisia muitakin ammattilaisia. Esimerkiksi graafikko tekee kirjaan tarinan inspiroimat kannet. Myös kirjapainon henkilökunta ja kustantamon markkinoijat ovat mukana kirjan matkalla ennen kuin se päätyy lukijan käsiin. Kun keksimme Heikin kanssa kuvitteelliselle dekkarille juonen ja muutamme sen yksityiskohtia annettujen ohjeiden mukaan, huomaan, miten haastavaa on päästää irti jo keksityistä ratkaisuista. Vaikka kirjailijalla on enemmän aikaa tehdä tarvittavia muutoksia, omia valintoja voi olla hankalaa kyseenalaistaa.
Kun Pallokala oli julkaistu, Heikki alkoi pian kirjoittaa sen jatko-osaa. Vaikka kirjan julkaisu tuntuikin mahtavalta, parasta oli silti matka. Oman kirjan kirjoittamisesta haaveileville Heikki vinkkaa, että kirjoittamiseen on olemassa erilaisia kursseja ja kirjoittamisoppaita. Koska kirjailijan työllä ei ansaita miljoonia, hän kehottaa kirjoittamaan päivätyön ohessa. ”Kirjan kirjoittaminen on tietyllä tavalla käsityöläisammatti, jossa materiaalista rakennetaan ja hiotaan jotain hienoa”, Heikki kuvailee. Tämä on kenties kauneinta, mitä olen kirjoittamisesta kuullut. Talletan ajatuksen kalenteriin, jotta varaisin sinne aikaa myös omille kirjahaaveilleni.