Rekrytointia ilman silminnäkijöitä

Julkaistu 23.02.2022 13:20

Tänään minä sokeudun. 😨

Kun 30 vuotta sitten synnyin, vanhempani eivät tienneet, että muutaman kuukauden päästä minulla todettaisiin näkövamma. En koskaan katsoisi takaisin silmiin tai hankkisi ajokorttia. Sen sijaan pyytäisin linnun taivaalta kokeillakseni sitä.

Keholleni sattuneen pienen koodausvirheen takia missaisin liikkatuntien pallopelit ja hyppisin sen sijaan narua varastossa muiden naurua kuunnellen. Samaisten yhteistyöhaluttomien tappisolujen ansiosta pääsisin kuitenkin lukemaan henkilökohtaisten avustajien työhakemuksia jo 15-vuotiaana ja saisin ensikosketuksen rekrytointiin, josta tulisi myöhemmin unelmieni työ.

Sokeus olisi myös lähes poikkeuksetta ensimmäinen asia, johon uusi ihminen minut tavatessaan kiinnittäisi huomiota – paitsi netissä tai puhelimessa. Ruudun takana voisin viimein olla ensin ammattilainen ja sitten vasta vammainen.

Minun tekisi niin kovasti mieli pitää tämä salaisuus visusti aurinkolasien takana, koska kertomalla tästä tulen menettämään toimeksiantoja ja uskottavuuttani asiantuntijana. Olen vuosia pyrkinyt tekemään asiat niin, ettei sokkous näkyisi julkisesti. Nyt sen aika on ohi.  

En voi olla näkevä, mutta voin päättää olla sokko. 👩🦯 

#rekrytointi

#identiteetti

#uskallus